Avainsana: verenkierto

Kuntoon rullahiihdolla!

Kesä on ollut ehkä normaalia koleampi, mutta sitä on onneksi vielä rutkasti jäljellä. Jos rullahiihto ei ole vielä kuulunut ohjelmistoosi kesän lenkkeilyssä, niin nyt viimeistään kannattaa hypätä rullasuksien tai luistimien päälle asfaltille viilettämään. Rullahiihto on nimittäin mitä parasta kuntoiluliikuntaa kunnon kohottamista varten. Kirjoitin asiasta hieman kattavammin englanninkieliselle puolelle, mutta lyhyesti tiivistettynä tehokkuus johtuu siitä, että (rulla)hiihto aktivoi käytännössä lähes kaikkia kehomme lihaksia. Sen johdosta energiankulutus on hiihdossa suurta luokkaa ja koska useat isot lihasryhmät työskentelevät samanaikaisesti, myös verenkiertoelimistö saa hyvää harjoitusta ja vahvistuu. Jalkojen, vatsa- ja selkälihasten rasittamisen lisäksi myös kädet saavat rullahiihdossa hyvin harjoitusta, mikä on tärkeää, sillä nykypäivänä käytämme käsiemme lihaksia erittäin vähän. Tästä johtuen niiden voimat ja aineenvaihdunnallinen terveys ovat yleensä vielä jalkojammekin huonommat jos emme harjoita niitä. Hiihtämällä käsillekin tulee usein vähintään satoja jollei jopa tuhansia toistoja, eli huomattavasti enemmän kuin kuntosalikerralla tulee tehtyä. Isot painotkaan eivät saa aikaan samaa aineenvaihdunnallista ja verenkierrollista harjoitusta, mitä rullahiihtämällä tapahtuu. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä lihasten lisäksi myös aivojen aineenvaihdunta on runsasta hiihdossa. Tämä näkyy hyvin allaolevasta kuvasta, jossa aivojen sokeriaineenvaihdunta on värien mukaan käytännössä samalla tasolla kuin tasatyöntöhiihdossa eniten aktivoituvien lihasten, käsien ojentajalihasten ja vatsalihasten.

Turussa suoritettu kuvantamistutkimus paljastaa hiihdonaikaisen aivojen sokeriaineenvaihdunnan olevan käytännössä samalla tasolla kuin hiihdossa eniten aktivoituvien lihasten sokeriaineenvaihdunnan. http://jap.physiology.org/content/109/6/1895.long#F2

Kaikkia kehon lihaksia aktivoivista kestävyyslajeista, joissa on mukana myös hyvää voimaharjoitusta lihaksille, hiihdolle vetää vertoja käytännössä vain soutaminen liikkuvalla penkillä, mikä on kovasti kuntoa kohottavaa toimintaa sekin säännöllisesti harjoiteltaessa. Kesää ja hyvää keliä on jäljellä myös soutua ajatellen, jos rullahiihto tai luistelu ei jostain syystä innosta. Joka tapauksessa eri lajeja kannattaa kokeilla, mieluisin liikuntalaji voi odottaa vielä kokeilemistaan. Rullahiihtoakaan ei kannata jättää vain laji-ihmisten harrastettavaksi, vaan myös pääosin muita lajeja harrastavienkin kannattaa rohkeasti hypätä rullahiihdon vietäväksi!

Rullahiihto on eräs tehokkaimmista lajeista nostattaa kuntoa ja terveyttä ulkoilmassa maiseman vaihtuessa vilkkaasti.

Kovakuntoisen kestävyysurheilijan jaloissa näkyy runsas verisuonitus ja suuri veritilavuus

Aktivoiduin yli kuukauden hiljaiselon jälkeen nettisivuilla ja kirjoitin hieman kattavamman tekstin englanniksi Ranskan ympäriajon pyöräilijän jaloista, jotka olivat mediassa esillä tourin aikana heinäkuussa. Kuvasta näkyy hienosti miten kestävyysharjoittelu saa aikaan isomman veritilavuuden ja suuremmat verisuonet, jotka tässä tapauksessa ovat laskimot, jotka näkyvät hyvin ihon läpi koska pyöräilijän rasvaprosentti on hyvin alhainen eikä ihon alla siksi ole juurikaan ylimääräistä. Englanninkieliseen tekstiin kirjoitin hieman enemmän myös mekanistista taustaa mistä asia johtuu ja miksi suonet näkyvät hyvin juuri levossa. Suuri veritilavuus nimittäin varastoituu laskimoihin, joista se on helppo mobilisoida rasituksessa keskeisverenkiertoon sydämen minuuttitilavuutta lisäämään juurikaan sykettä nostamatta. Suuri veritilavuus on helppo varastoida isoihin laskimoihin, koska ne ovat hyvin laajentumiskykyiset ja siksi etenkin levossa näkyvä suhteellisen raflaava ilmiö ei itse asiassa ole läheskään niin dramaattinen kuin kuvasta voisi ensialkuun ajatella. Ilmiö on jopa tavoiteltava tila kestävyysharjoittelun seurauksena, etenkin jos tavoitteena on menestyminen kovissa kestävyyttä vaativissa koitoksissa.

Copyright © 2019 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.