Avainsana: valtiontuet

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus maksuttomaan harrastukseen

Eilen vietettiin lasten oikeuksien päivää. Se oli esillä omien lastenikin päiväkodissa, jossa päivän aikana tehtiin lasten toivomia asioita, jotka olivat pääosin leikkimistä toisten lasten kanssa. Mutta päivään liittyi myös muuta tärkeää asiaa ja paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa asiasta on saatavilla lastenoikeudet.fi – nettisivuilla. Siellä on myös erittäin mainio Petriina Perkiömäen kirjoitus lasten mahdollisuuksista harrastaa toivomaansa harrastusta. Se ja sen linkeistä avautuvat muut tietolähteet kannattaa jokaisen lukea. Kirjoituksessa ollaan nimittäin tärkeän asian äärellä, sillä olen Petriinan kanssa samaa mieltä, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ainakin yhteen harrastukseen, perheen varallisuudesta riippumatta. Se pitäisi tarkoittaa maksutonta harrastusta kaikille ainakin alle 15-vuotialle, tai jopa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Se ei olisi siis ilmainen (joku aina maksaa), mutta lapsille ja nuorille maksuton.

Olen tästä asiasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, sillä omasta mielestäni tämä mahdollisuus pitäisi taata jopa verovaroin, jos esimerkiksi liikuntaan- ja urheiluun liittyen järjestöjen, seurojen ja lajiliittojen mielestä kilpaurheilu ja johtajien palkkarahat ovat lasten maksutonta harrastamista tärkeämpää. Omasta mielestäni asian pitäisi olla niin, että järjestöille ja lajiliitoille tulevat valtionavustukset pitäisi käyttää ensin lasten ja nuorten maksuttoman harrastamisen varmistamiseen, ja vasta siitä ylijäävät rahat kilpa- ja huippu-urheiluun. Se kun toimii muutenkin viihdebisneksen tavoin hyvin kaupallisesti, ja siinä tulisi myös johtajille vähän säpinää lunastaa oma paikkansa ja palkkansa kilpailullisin perustein, niin kuin nykyisin muillakin aloilla joudumme tekemään.

Vaikka itse puhunkin usein liikunnallisuuden puolesta, tässä harrastusasiassa lasten ja nuorten kohdalla mikä tahansa maksuton harrastus, kuten vaikkapa musiikki tai kuvataide, olisi hyvä asia. Joku liikunnallinen harrastus olisi silti hyvä olla, koska liikunnallisuus ja yleiset liikunnalliset valmiudet ja lajitaidot juurrutetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hyvässä lykyssä liikunnallisuus säilyy osana elämää kaiken aikaa, mutta jos se jossakin vaiheessa sattuu unohtumaankin, niin sen pariin on myös aina helpompi palata, jos on taustaa liikuntaharrastuksista. Harratusten kautta kuvaan tulee myös paljon muita avuja elämää varten, kuten ryhmässä toimimisen taitoja tai periksiantamattomuutta jos niikseen tulee. Terveysvaikutuksista ja vähäisemmistä sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.

Vaikka kaikki harrastusmaksut eivät olekaan Suomessa hirvittävän kalliita, kysymys on enemmänkin periaatteesta, mutta toisaalta myös todellisesta tasapuolisten mahdollisuuksien mahdollistamisesta. Tätä taustaa vasten onkin jopa suorastaan noloa, että urheilusihteereille on kyllä varaa maksaa Suomessa melkoisia palkkoja, mutta lasten ja nuorten harrastaminen ei ole vielä Suomessa kaikkialla maksutonta.

Urheilujohtajuus lyö leiville, mutta onko oikein, että urheilusihteeri tienaa saman kuin pääministerimme?

Media jaksoi eilen raportoida innokkaasti suomalaisten tuloista ja veroista. Hyvä, että Suomessakin raha kiertää, vaikka valtiontalouden menot ja tulot ovat vielä pahasti epätasapainossa. Siinäkään ei ole mitään pahaa, vaan päinvastoin, että yksityiset yritykset maksavat hyvää tienestiä johtajilleen ja muille työntekijöille, jos yrityksellä on siihen varaa. Sama koskee menestyviä urheilijoita. Paljon mielenkiintoisempaa on kuitenkin tarkastella pääosin valtionrahoitusten turvin operoivien urheilujärjestöpomojen vuosituloja. Rahaa tuntuu järjestöissä riittävän, kun tienestit ovat käytännössä yhtä suuria kuin valtiontalouden ”pomon” ja pääjohtajamme, eli pääministerin.

Read More

Copyright © 2019 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.