Avainsana: terveys Page 1 of 4

Suomalaiset ovat maailman liikkuvinta kansaa, mutta liikummeko mekään silti riittävästi?

Twiittasin aikaisemmin tänään Lancet -tiedelehdessä julkaistusta tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan vieläkin noin 1,4 miljardia ihmistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Se vastaa noin 25 prosenttia koko maailman väestöstä. Positiivisesti ajateltuna selvästi suurin osa siis kuitenkin liikkuu terveytensä kannalta sopivasti. Tutkimuksen mukaan etenkin suomalaiset liikkuvat hyvin, joskin se pistää kysymään, ovatko nykyiset kyselytutkimuksiin perustuvat määrät sittenkään tarpeeksi, kun silti sairaudenhoitokustannukset ovat sen noin 20 miljardia, eli leijonanosa valtion 55 miljardin budjetista. Kaikki sairaudet eivät toki johdu liikkumisen puutteesta, mutta suurimpaan osaan liikunnalla on vaikutusta.

Tutkimuksesta uutisoivat myös Yle ja HS, joiden uutisista voi lukea lisää tietoa tutkimuksesta. Hieman ihmetytti, että hesarissa uutinen kuului urheilun saralle, mutta eihän kaikkea pysty aina ymmärtämäänkään. Ylen uutinen oli sentään kategoriassa -hyvinvointi, johon se paremmin sopiikin.

Terveystietoisuus yleistyy, mikä näkyy alkoholinkulutuksessa

Tänään uutisointiin selvityksestä, jossa kerrottiin, että suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt vuoden 2007 jälkeen lähes viidenneksellä. Edelleen kuitenkin yli puoli miljoonaa suomalaista juo yli riskirajojen. Viimeaikainen tutkimus on myös vahvistanut sen, että mikään alkoholiannos ei ole terveellinen, toisin kuin joskus jopa jotkut lääkärit haluavat väittää. Ihmiset ovat siis nykyisin varsin terveystietoisia ja muuttavat elintapojaan terveysuutisoinnin pohjalta, tai ainakin näin voisi asiaa yrittää tulkita.

Read More

Kuntoon suunnistamalla!

Soutuharjoitusten hellittäessä olen taas päässyt takaisin suunnistuksen pariin, kun tapahtumat eivät enää osu samalle päivälle. Keski-Suomen maastot ovat vaihtuneet Varsinais-Suomen metsiin, kun olen samoillut etupäässä Satarasteilla Liedon seudulla. Turun seudulla viikkorasteja riittäisi lähes jokaiselle viikonpäivälle, mutta kerta viikossa on ollut itselleni hyvä tahti.

Suunnistus on mitä parhain kuntoilumuoto, sillä metsässä rastien etsiminen rasittaa sekä jalkoja että päätä. Keskittyminen ei saisi herpaantua, joten siinä ei kannata paljon muuta ajatella tai juosta liian kovaa omiin taitoihinsa nähden, tai muuten rastit eivät löydy. Kokemusta on 🙂

Suunnistusta ei kuitenkaan kannata vältellä, sillä etenkin viikkorastit, joita järjestetään käytännössä jokaisella paikkakunnalla Suomessa, ovat varsin matalankynnyksen kuntoilumahdollisuuksia. Reittejä löytyy joka lähtöön, mistä jokainen voi valita oman mielen mukaisensa.

Suunnistuksen parhaita puolia kuntoilumuotona on se, että sen kautta keho saa mukavaa luonnollista intervallia osakseen, mistä verisuonet ja aineenvaihdunta tykkäävät. Metsässä juostessa jokainen askel on lisäksi erilainen, joten se ei ole tylsää monotonista jumputtamista kuten kovalla ja tasaisella tiellä juokseminen saattaa olla. Hyvänä puolena on myös se, että metsässä liikkuminen on myös tutkitusti elimistölle hyväksi, eikä vain kuntoilun vuoksi. Mutta siitä lisää ehkä myöhemmin, tavataan rasteilla!

 

Miten kuumana sinun aivosi käyvät?

Ruokahalua ja sitä myöten kehon painoa säädellään aivoissa, johon tulee erilaisia hormonaalisia ja hermostollisia signaaleja muualta kehosta. Liikunnalla voi olla merkitystä painonsäätelyssä. Lisääntyneen energiankulutuksen vuoksi se voi jopa lisätä syömistä, mutta aikaisempien tutkimusten mukaan kovatehoinen liikuntasuoritus yleensä vähentää ruokahalua. Uuden tutkimuksen mukaan tämä voi selittyä sillä, että liikunnan aiheuttama aivojen lämpötilan muutos (nousu) aiheuttaa ruokahalun vähenemistä ja syömistä. Toisaalta tiedämme omien tutkimustemmekin perusteella sen, että runsasrasvainen- tai sokerinen ravinto muuttaa ruokahalua säätelevien geenien ilmenemistä aivoissa. Näin ollen sekä liikunnalla että ravitsemuksella on merkitystä ruokahalun säätelyssä ja sitä myöten painonhallinnassa.

Urheilu liikuttaa kaikkia

Kirjoitin Martin Luther King Jr. muistopäivän siivittämänä blogitekstin englanniksi, josta kannattanee kuunnella ainakin hänen ja Michelle Obaman Let’s Move -puhe. Vaikka muilla saroilla työkenttää vielä taitaa riittää, niin liikunta ei ainakaan kysy lompakkoa eikä ihonväriä, vaan sitä voi tehdä meistä ihan jokainen terveytensä vuoksi. Esimerkiksi kävely ja juoksu ovat mainioita ja halpoja liikuntamuotoja.

Keskivartalon pito on tärkeää lajissa kuin lajissa

Twiittasin viikolla eteenpäin omasta mielestäni erään erittäin hyvän artikkelin liikevinkkeineen keskivartalon pidon ja voiman merkityksestä liikunnassa ja urheilussa. Asia on nimittäin erittäin tärkeä, koska hyvä keskivartalon pito varmistaa sen, että voima ei mene ”läpi” missään vaiheessa liikunta- tai urheilusuoritusta, kuten esimerkiksi juostessa, pyöräillessä tai hiihtäessä. Keskivartalon hyvä pito on sitä tärkeämpää, mitä enemmän lihaksia on suorituksessa mukana. Esimerkiksi hiihdossa se varmistaa sen, että ylävartalon työnnön voima ei mene hukkaan, vaan kaikki voima siirtyy sauvoista ja jaloista lumeen eteenpäin vieväksi voimaksi.

Read More

Kuntoa ja terveyttä vuorilta

Kirjoitin postauksen englanniksi liittyen siihen, miten useat tieteelliset tutkimukset ehdottavat, että vuoristossa asuminen tai siellä (tai keinotekoisessa) vuoristossa harjoitteleminen ja liikkuminen on terveyttä ja kuntoa edistävää. Urheilijathan käyvät vuoristossa sinnikkäästi, vaikka tieteellinen tutkimus ei tue sen olevan sen parempaa (saati ainakaan halvempaa) kuin samanlainen harjoittelu merenpinnan tasolla. Mutta tutkimusten mukaan kunto- ja terveyshyötyjä näyttäisi tulevan siis meille, ketkä emme harjoittele eliittiurheilijoiden tapaan.

Suomessa vuoristojen korkeudet eivät yllä sellaisiin korkeuksiin, että vuoristoharjoittelusta voisi puhua. Vuoristoilmaa voisi kuitenkin hyödyntää keinotekoisesti. Alppimajoja on Suomesakin ollut jossakin vaiheessa käytössä, mutta itse olen ihmetellyt, miksi kuntosalit eivät vielä ole ottaneet vuoristospinningiä tai muunlaisia hypoksiatunteja osaksi ohjelmaansa. Maailmalla näin jo tapahtuu, joten ehkä tutkimukseen pohjautuva liikuntatrendi ennättää myös Suomeen jossakin vaiheessa.

Vuoristossa vaeltaminen tai muunlainen liikkuminen on tutkitusti terveydelle hyödyllistä, liikkumisesta tulevien vaikutusten lisänä.

Ota lapset mukaan pyöräilemään kävely- tai juoksulenkille, niin kaikki saavat hyvää liikuntaa ja ulkoilua

Jos ja kun englanti taipuu niin stekkaa Amerikan kansallisen terveysinstituutin vinkkejä koko perheen yhteisen liikunnallisen aktiivisuuden edistämiseksi, mistä kirjoitin hieman englanniksi. Siinä yhteydessä tuli hieman avattua myös oman perheemme helppoja liikunnallisia aktiviteetteja, missä sekä lapset että vanhemmat saavat liikettä osakseen. Eräitä parhaita näistä ovat yhteiset juoksu- ja pyörälenkit, joita olemme itse tehneet siitä asti kun lapset oppivat ajamaan pyörällä. Nykyisin ne alkavat jo tosin olla jopa liian helppoja etenkin vanhemmalle lapselle, kun isin juoksuvauhti ei päätä liiaksi huimaa, mutta tuleepa siinä ainakin ulkoilua hänellekin. Iloksemme olemme saaneet myös huomata, että emme suinkaan ole ainut perhe, joka näitä yhteisiä juoksu- ja pyörälenkkejä tekee, vaan myös monet muutkin lapset juoksuttavat vanhempiaan pyöräteillä vinhaa vauhtia 🙂

 

Suomen mielenterveysseura – tietoa liikunnankin roolista mielen hyvinvoinnin edistämisessä

Satuin lukemaan hyvän jutun liikunnasta Suomen mielenterveysseuran sivuilta, joten laitan siihen linkin jos joku muukin sitä haluaa vilkaista. Seuran sivuilla on itse asiassa paljon muutakin hyvää asiaa, eikä vain liikunnasta vaan monesta muustakin aiheeseen liittyvästä asiasta. Heillä on myös hyvät sivut englanniksi, joiden kautta postausta enkuksi kirjoittaessani huomasin, että seura on ollut olemassa jo 100-vuotta. Joku voisi ajatella, että mielenterveysasioihin on alettu kiinnittää huomiota vasta suhteellisen lähivuosina, mutta seuran pitkä olemassaolo kiirii siitä, että myös mielenterveysasioihin on alettu kiinnittää huomiota jo hyvän aikaa sitten.

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus maksuttomaan harrastukseen

Eilen vietettiin lasten oikeuksien päivää. Se oli esillä omien lastenikin päiväkodissa, jossa päivän aikana tehtiin lasten toivomia asioita, jotka olivat pääosin leikkimistä toisten lasten kanssa. Mutta päivään liittyi myös muuta tärkeää asiaa ja paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa asiasta on saatavilla lastenoikeudet.fi – nettisivuilla. Siellä on myös erittäin mainio Petriina Perkiömäen kirjoitus lasten mahdollisuuksista harrastaa toivomaansa harrastusta. Se ja sen linkeistä avautuvat muut tietolähteet kannattaa jokaisen lukea. Kirjoituksessa ollaan nimittäin tärkeän asian äärellä, sillä olen Petriinan kanssa samaa mieltä, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ainakin yhteen harrastukseen, perheen varallisuudesta riippumatta. Se pitäisi tarkoittaa maksutonta harrastusta kaikille ainakin alle 15-vuotialle, tai jopa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Se ei olisi siis ilmainen (joku aina maksaa), mutta lapsille ja nuorille maksuton.

Olen tästä asiasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, sillä omasta mielestäni tämä mahdollisuus pitäisi taata jopa verovaroin, jos esimerkiksi liikuntaan- ja urheiluun liittyen järjestöjen, seurojen ja lajiliittojen mielestä kilpaurheilu ja johtajien palkkarahat ovat lasten maksutonta harrastamista tärkeämpää. Omasta mielestäni asian pitäisi olla niin, että järjestöille ja lajiliitoille tulevat valtionavustukset pitäisi käyttää ensin lasten ja nuorten maksuttoman harrastamisen varmistamiseen, ja vasta siitä ylijäävät rahat kilpa- ja huippu-urheiluun. Se kun toimii muutenkin viihdebisneksen tavoin hyvin kaupallisesti, ja siinä tulisi myös johtajille vähän säpinää lunastaa oma paikkansa ja palkkansa kilpailullisin perustein, niin kuin nykyisin muillakin aloilla joudumme tekemään.

Vaikka itse puhunkin usein liikunnallisuuden puolesta, tässä harrastusasiassa lasten ja nuorten kohdalla mikä tahansa maksuton harrastus, kuten vaikkapa musiikki tai kuvataide, olisi hyvä asia. Joku liikunnallinen harrastus olisi silti hyvä olla, koska liikunnallisuus ja yleiset liikunnalliset valmiudet ja lajitaidot juurrutetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hyvässä lykyssä liikunnallisuus säilyy osana elämää kaiken aikaa, mutta jos se jossakin vaiheessa sattuu unohtumaankin, niin sen pariin on myös aina helpompi palata, jos on taustaa liikuntaharrastuksista. Harratusten kautta kuvaan tulee myös paljon muita avuja elämää varten, kuten ryhmässä toimimisen taitoja tai periksiantamattomuutta jos niikseen tulee. Terveysvaikutuksista ja vähäisemmistä sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.

Vaikka kaikki harrastusmaksut eivät olekaan Suomessa hirvittävän kalliita, kysymys on enemmänkin periaatteesta, mutta toisaalta myös todellisesta tasapuolisten mahdollisuuksien mahdollistamisesta. Tätä taustaa vasten onkin jopa suorastaan noloa, että urheilusihteereille on kyllä varaa maksaa Suomessa melkoisia palkkoja, mutta lasten ja nuorten harrastaminen ei ole vielä Suomessa kaikkialla maksutonta.

Page 1 of 4

Copyright © 2019 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.