Avainsana: lapset

Ota lapset mukaan pyöräilemään kävely- tai juoksulenkille, niin kaikki saavat hyvää liikuntaa ja ulkoilua

Jos ja kun englanti taipuu niin stekkaa Amerikan kansallisen terveysinstituutin vinkkejä koko perheen yhteisen liikunnallisen aktiivisuuden edistämiseksi, mistä kirjoitin hieman englanniksi. Siinä yhteydessä tuli hieman avattua myös oman perheemme helppoja liikunnallisia aktiviteetteja, missä sekä lapset että vanhemmat saavat liikettä osakseen. Eräitä parhaita näistä ovat yhteiset juoksu- ja pyörälenkit, joita olemme itse tehneet siitä asti kun lapset oppivat ajamaan pyörällä. Nykyisin ne alkavat jo tosin olla jopa liian helppoja etenkin vanhemmalle lapselle, kun isin juoksuvauhti ei päätä liiaksi huimaa, mutta tuleepa siinä ainakin ulkoilua hänellekin. Iloksemme olemme saaneet myös huomata, että emme suinkaan ole ainut perhe, joka näitä yhteisiä juoksu- ja pyörälenkkejä tekee, vaan myös monet muutkin lapset juoksuttavat vanhempiaan pyöräteillä vinhaa vauhtia 🙂

 

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus maksuttomaan harrastukseen

Eilen vietettiin lasten oikeuksien päivää. Se oli esillä omien lastenikin päiväkodissa, jossa päivän aikana tehtiin lasten toivomia asioita, jotka olivat pääosin leikkimistä toisten lasten kanssa. Mutta päivään liittyi myös muuta tärkeää asiaa ja paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa asiasta on saatavilla lastenoikeudet.fi – nettisivuilla. Siellä on myös erittäin mainio Petriina Perkiömäen kirjoitus lasten mahdollisuuksista harrastaa toivomaansa harrastusta. Se ja sen linkeistä avautuvat muut tietolähteet kannattaa jokaisen lukea. Kirjoituksessa ollaan nimittäin tärkeän asian äärellä, sillä olen Petriinan kanssa samaa mieltä, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ainakin yhteen harrastukseen, perheen varallisuudesta riippumatta. Se pitäisi tarkoittaa maksutonta harrastusta kaikille ainakin alle 15-vuotialle, tai jopa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Se ei olisi siis ilmainen (joku aina maksaa), mutta lapsille ja nuorille maksuton.

Olen tästä asiasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, sillä omasta mielestäni tämä mahdollisuus pitäisi taata jopa verovaroin, jos esimerkiksi liikuntaan- ja urheiluun liittyen järjestöjen, seurojen ja lajiliittojen mielestä kilpaurheilu ja johtajien palkkarahat ovat lasten maksutonta harrastamista tärkeämpää. Omasta mielestäni asian pitäisi olla niin, että järjestöille ja lajiliitoille tulevat valtionavustukset pitäisi käyttää ensin lasten ja nuorten maksuttoman harrastamisen varmistamiseen, ja vasta siitä ylijäävät rahat kilpa- ja huippu-urheiluun. Se kun toimii muutenkin viihdebisneksen tavoin hyvin kaupallisesti, ja siinä tulisi myös johtajille vähän säpinää lunastaa oma paikkansa ja palkkansa kilpailullisin perustein, niin kuin nykyisin muillakin aloilla joudumme tekemään.

Vaikka itse puhunkin usein liikunnallisuuden puolesta, tässä harrastusasiassa lasten ja nuorten kohdalla mikä tahansa maksuton harrastus, kuten vaikkapa musiikki tai kuvataide, olisi hyvä asia. Joku liikunnallinen harrastus olisi silti hyvä olla, koska liikunnallisuus ja yleiset liikunnalliset valmiudet ja lajitaidot juurrutetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hyvässä lykyssä liikunnallisuus säilyy osana elämää kaiken aikaa, mutta jos se jossakin vaiheessa sattuu unohtumaankin, niin sen pariin on myös aina helpompi palata, jos on taustaa liikuntaharrastuksista. Harratusten kautta kuvaan tulee myös paljon muita avuja elämää varten, kuten ryhmässä toimimisen taitoja tai periksiantamattomuutta jos niikseen tulee. Terveysvaikutuksista ja vähäisemmistä sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.

Vaikka kaikki harrastusmaksut eivät olekaan Suomessa hirvittävän kalliita, kysymys on enemmänkin periaatteesta, mutta toisaalta myös todellisesta tasapuolisten mahdollisuuksien mahdollistamisesta. Tätä taustaa vasten onkin jopa suorastaan noloa, että urheilusihteereille on kyllä varaa maksaa Suomessa melkoisia palkkoja, mutta lasten ja nuorten harrastaminen ei ole vielä Suomessa kaikkialla maksutonta.

Valtio ja kunnat pyöräilyä edistämässä

Lieneekö meneillään olevasta pyöräilyviikosta johtuen, mutta pyöräily on ollut viime päivinä hyvin esillä eri medioissa. Tänään Yle kertoi valtaosan suomalaistakaupungeista haluavan parantaa pyöräilyväyliään. Rahanpuute kuitenkin vaivaa kuntia, mutta valtiolle luulisi olevan kunnia-asia satsata etenkin kevyen liikenteen väyliin ja sitä myöten kansalaisten turvalliseen ja terveyttä edistävään liikkumiseen autoilun sijaan. Näin näyttää onneksi tapahtuvankin pyöräilyn ja kävelyn edistämishankkeen muodossa. Yleisellä tasolla tekemistä tuntuisi olevan myös esimerkiksi rakennusten suunnittelussa siten, että työmatkan liikkuminen pyörällä tai jalan ei jäisi ainakaan siitä kiinni, että työpaikalla ei ole asianmukaisia peseytymis- ja vaatteiden kuivatus- ja säilytystiloja. Onneksi kuitenkin pyöräily lasten kanssa on yleistä. Tämä ilmenee Pyöräliiton ja pyöräilykuntien verkoston taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, jonka mukaan etäisyyksien jälkeen suurimmat syyt olla pyöräilemättä ovat pyöräilyolosuhteet ja pyöräteiden kunnossapito. Näihin asioihin panostamalla pyöräilystä voisi tulla ainakin lähes yhtä suosittua kuin se on monissa muissa pohjoismaissa ja etenkin Alankomaissa.

Pyöräilykypärää ei aina näy kaikilla, mutta pyöräily on pop monissa maissa kuten Tanskassa ja Alankomaissa.

 

Terveyden vaaliminen alkaa jo ennen syntymää

Nykyisin ymmärretään jo varsin hyvin, että sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden vaaliminen pitäisi aloittaa niin varhain kuin mahdollista. Monet sairaudet saattavat kehittyä ja ”kyteä” elimistössä jopa vuosikymmeniä ennen kuin mitään oireita ilmenee ja niiden hoitamiseen havahdutaan. Esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelinsairaudet alkavat kehittyä jo lapsuudessa epäterveellisistä elämäntavoista johtuen, minkä vuoksi fyysisesti aktiivinen elämä ja terveellinen ravitsemus ovat tärkeitä jo lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien.

Read More

Copyright © 2019 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.