Avainsana: harrastus

Kuntoon suunnistamalla!

Soutuharjoitusten hellittäessä olen taas päässyt takaisin suunnistuksen pariin, kun tapahtumat eivät enää osu samalle päivälle. Keski-Suomen maastot ovat vaihtuneet Varsinais-Suomen metsiin, kun olen samoillut etupäässä Satarasteilla Liedon seudulla. Turun seudulla viikkorasteja riittäisi lähes jokaiselle viikonpäivälle, mutta kerta viikossa on ollut itselleni hyvä tahti.

Suunnistus on mitä parhain kuntoilumuoto, sillä metsässä rastien etsiminen rasittaa sekä jalkoja että päätä. Keskittyminen ei saisi herpaantua, joten siinä ei kannata paljon muuta ajatella tai juosta liian kovaa omiin taitoihinsa nähden, tai muuten rastit eivät löydy. Kokemusta on 🙂

Suunnistusta ei kuitenkaan kannata vältellä, sillä etenkin viikkorastit, joita järjestetään käytännössä jokaisella paikkakunnalla Suomessa, ovat varsin matalankynnyksen kuntoilumahdollisuuksia. Reittejä löytyy joka lähtöön, mistä jokainen voi valita oman mielen mukaisensa.

Suunnistuksen parhaita puolia kuntoilumuotona on se, että sen kautta keho saa mukavaa luonnollista intervallia osakseen, mistä verisuonet ja aineenvaihdunta tykkäävät. Metsässä juostessa jokainen askel on lisäksi erilainen, joten se ei ole tylsää monotonista jumputtamista kuten kovalla ja tasaisella tiellä juokseminen saattaa olla. Hyvänä puolena on myös se, että metsässä liikkuminen on myös tutkitusti elimistölle hyväksi, eikä vain kuntoilun vuoksi. Mutta siitä lisää ehkä myöhemmin, tavataan rasteilla!

 

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus maksuttomaan harrastukseen

Eilen vietettiin lasten oikeuksien päivää. Se oli esillä omien lastenikin päiväkodissa, jossa päivän aikana tehtiin lasten toivomia asioita, jotka olivat pääosin leikkimistä toisten lasten kanssa. Mutta päivään liittyi myös muuta tärkeää asiaa ja paljon mielenkiintoista ja tärkeää tietoa asiasta on saatavilla lastenoikeudet.fi – nettisivuilla. Siellä on myös erittäin mainio Petriina Perkiömäen kirjoitus lasten mahdollisuuksista harrastaa toivomaansa harrastusta. Se ja sen linkeistä avautuvat muut tietolähteet kannattaa jokaisen lukea. Kirjoituksessa ollaan nimittäin tärkeän asian äärellä, sillä olen Petriinan kanssa samaa mieltä, että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ainakin yhteen harrastukseen, perheen varallisuudesta riippumatta. Se pitäisi tarkoittaa maksutonta harrastusta kaikille ainakin alle 15-vuotialle, tai jopa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Se ei olisi siis ilmainen (joku aina maksaa), mutta lapsille ja nuorille maksuton.

Olen tästä asiasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, sillä omasta mielestäni tämä mahdollisuus pitäisi taata jopa verovaroin, jos esimerkiksi liikuntaan- ja urheiluun liittyen järjestöjen, seurojen ja lajiliittojen mielestä kilpaurheilu ja johtajien palkkarahat ovat lasten maksutonta harrastamista tärkeämpää. Omasta mielestäni asian pitäisi olla niin, että järjestöille ja lajiliitoille tulevat valtionavustukset pitäisi käyttää ensin lasten ja nuorten maksuttoman harrastamisen varmistamiseen, ja vasta siitä ylijäävät rahat kilpa- ja huippu-urheiluun. Se kun toimii muutenkin viihdebisneksen tavoin hyvin kaupallisesti, ja siinä tulisi myös johtajille vähän säpinää lunastaa oma paikkansa ja palkkansa kilpailullisin perustein, niin kuin nykyisin muillakin aloilla joudumme tekemään.

Vaikka itse puhunkin usein liikunnallisuuden puolesta, tässä harrastusasiassa lasten ja nuorten kohdalla mikä tahansa maksuton harrastus, kuten vaikkapa musiikki tai kuvataide, olisi hyvä asia. Joku liikunnallinen harrastus olisi silti hyvä olla, koska liikunnallisuus ja yleiset liikunnalliset valmiudet ja lajitaidot juurrutetaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hyvässä lykyssä liikunnallisuus säilyy osana elämää kaiken aikaa, mutta jos se jossakin vaiheessa sattuu unohtumaankin, niin sen pariin on myös aina helpompi palata, jos on taustaa liikuntaharrastuksista. Harratusten kautta kuvaan tulee myös paljon muita avuja elämää varten, kuten ryhmässä toimimisen taitoja tai periksiantamattomuutta jos niikseen tulee. Terveysvaikutuksista ja vähäisemmistä sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.

Vaikka kaikki harrastusmaksut eivät olekaan Suomessa hirvittävän kalliita, kysymys on enemmänkin periaatteesta, mutta toisaalta myös todellisesta tasapuolisten mahdollisuuksien mahdollistamisesta. Tätä taustaa vasten onkin jopa suorastaan noloa, että urheilusihteereille on kyllä varaa maksaa Suomessa melkoisia palkkoja, mutta lasten ja nuorten harrastaminen ei ole vielä Suomessa kaikkialla maksutonta.

Kun tarinat nuuskan kattoon heittelystä nousevat Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi, herää kysymys, miten tieto ymmärretään Suomessa?

En nykyisin osta juurikaan kotimaista kirjallisuutta, koska etenkin tietokirjallisuus on suhteellisen heppoista verrattuna siihen mitä kansainvälisesti julkaistaan. On parempi lukea alkuperäisteokset tuoreeltaan englanniksi, niin niihin pääsee käsiksi tuoreeltaan ja kielitaitokin saa harjoitusta. Ostin kuitenkin Turun kirjamessuilta muutaman muun kotimaisen teoksen lisäksi myös Alex Stubbin muistelmat -Kaikki elämäni pointit, so far. Teos on hyvin mukaansa tempaava ja on ollut hauska lukea etenkin raikulipoika Alexin nuoruusvuosien touhuista, joissa alkoholia kului ja lukioajan harrastus oli nuuskan heittely voimistelusalin kattoon. Eli sellaista leppoista lukemista musta tuntuu fiilistelyjutuista kun haluaa heittää aivot narikkaan. Tätä taustaa vasten itseltäni meinasi todella mennä ne kuuluisat aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin lehdestä, että tämä tarinateos oli valittu tämän vuoden Tieto-Finlandia ehdokkaaksi! Se ei tosin ole laisinkaan Alexin vika, vaan kertoo siitä, missä jamassa tietämisen ymmärrys ja arvostus on tällä hetkellä Suomessa. Joku toimittaja kehtasi vielä jopa puolustaa valintaa, mutta hälyttävin oli tieto hänen jutussaan, että nämä mielipidekirjoitukset toden totta on vielä luokiteltu tietokirjallisuudeksi jopa Suomen tietokirjailijat ry:n toimesta.

Read More

Copyright © 2020 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.