Kirjoittaja: ilkka (Sivu 1 6)

Miksi yle promottaa epäurheilijamaista käytöstä?

Seefeldin MM-kisojen viimeisinä päivinä Yle näytti lähetyksessään videon, jossa toimittaja Kimmo Porttila ja lajiasinatuntija Kalle Lassila hiihtivät puvut päällä ja demonstroivat, millaisia tapahtumia heidän mukaansa viesti- ja yhteislähtökisoissa tapahtuu. Demonstraatioissa mm. vedettiin toista sauvasta siten, että takaa tuleva pääsi edelle. Toisessa kohtaa kiilattiin vastustaja pois ladulta, ja lopussa Lassila aivan tarkoituksella polkaisi toimittajan sauvan poikki suksellaan.

Videot olivat käsittämätöntä soopaa, sillä mitään näistä ei tapahdu kilpailuissa. Mistään ei ilmennyt, että videot olisi tehty huumorimielessä. Suomalaisten epäurheilijamaisen käytöksen promottaminen oli pöyristyttävää ja jos näytelmä heijastelee yleisemminkin suomalaisen hiihdon tilannetajua, niin oli aivan oikein, että mitalitili jäi yhteen pronssiin kisoissa.

Lue lisää

Miksi Iivo Niskanen valittaa 90% ajastaan?

Seefeldin hiihdon MM-kisojen alla esitettiin urheiluruudussa Iivo Niskasen ja hänen valmentajansa Olli Ohtosen haastattelu, jossa Niskanen sanoi valittavansa 90% ajastaan. Se on kuulemma hänen tapansa tehdä asioita ja hakea jatkuvasti kehitystä toimintaansa. En ole varma miten pitkän aikaa pätkät säilyvät arkistoissa, mutta tässä linkki rehellisen miehen puheisiin. Niskanen sanoo jatkuvasti kyseenlaistavansa asioita. Hänessä voisi olla ainesta tutkijaksi, sillä niin juuri tieteessä ja tutkimuksen tekemisessäkin tehdään.

Lue lisää

Miksi rehellinen lapinmies pitää Iivo Niskasta lällärihiihtäjänä?

Rehellinen lapinmies eli alias Jari Isometsä kommentoi urheilupuheohjelma Lindren & Sihvosessa kovin sanoin hiihtäjiä, joilla ei ole pokkaa ja kuntoa hiihtää maineikasta Tour De Ski -hiihtokiertuetta. Vetää sitä loppuun asti tai edes lähteä sinne ylipäätään. Hän ei maininnut Iivo Niskasta nimeltä, mutta niputti siis myös hänet lällärihiihtäjäksi, koska Niskanenkin on vältellyt touria.

Lue lisää

Ultrakisat ja mitokondrioiden toiminta

Miltä kuulostaisi pyöräillä kilpaa lähes 24 tuntia päivässä 1,675 ja 4,025 metrin välisissä korkeuksissa 800 kilometriä, siten että nousukilometrejä tulisi yli 21 000? Niinpä, mahtavaahan se olisi, jos vain löytyisi sopivasti aikaa moiseen hullutukseen. Koville se varmasti kuitenkin ottaisi, eikä hommassa välttämättä olisi mitään järkeä, mutta toisaalta ihmiset puuhastelevat monenlaista muutakin minkä järjellisyyden voisi hyvin kyseenalaistaa. Joka tapauksessa unen määrästä pihistäminen ei ole järkevää, etenkään jos muut ajat päivästä vielä viettää fyysisesti itseään kovasti rassaten.

Eräs tällainen kilpailu järjestetään kuitenkin Coloradossa ja osanottajia näihin tapahtumiin löytyy. Eräs osanottaja halusi jopa luovuttaa osan jalkalihaksestaan tutkijoiden käyttöön ennen ja jälkeen suorituksen. Koehenkilön oksidatiivisen fosfolyraation ja elektronisiirtoketjun (aerobisen eli hapen avulla tuotettavan energiantuoton keskeisiä ketjuja ja muuttujia) toiminta oli tällä koehenkilöllä parasta mitä ihmisillä on koskaan raportoitu maailmassa. Tämä ei ollut yllättävää, sillä koehenkilöllä oli yli 20 vuoden kokemus kovasta kestävyysharjoittelusta ja pyöräilykilpailuista. Suorituksen aiheuttama stressi soluhengitykselle oli ymmärrettävästi myös erittäin suurta luokkaa, mutta tutkijat pitivät tätä osoituksena nopeasta adaptaatiosta rasitukseen, erityisesti mitokondrioiden (solujen energiaa tuottavien ”voimalaitosten”) proteiinisynteesiin liittyen.

Tutkimus oli niin sanottu case eli tapaustutkimus, eli siinä tutkittavana oli vain yksi henkilö. Nämä tutkimukset ovat tulleet yllättävän yleisiksi viime vuosina, joskin niitä on varmasti suoritettu jossakin määrin jo kauan aikaa. Ne ovat usein varsin mielenkiintoisia, mutta ongelmaksi muodostuu tulosten yleistettävyys. Koskaan ei voi nimittäin olla varma, että joku henkilön tuloksista onkin esimerkiksi vain mittausvirhe, ja tuloksen merkitys paisuu suuremmaksi kuin se oikeasti onkaan. Monesti jopa vain 6-8 koehenkilöä sisältäviä tutkimuksia pidetään hieman kyseenalaisina, saati sitten vain yhteen koehenkilöön perustuvia. Joskus tutkimukset saattavat olla kuitenkin niin kalliita tai kajoavia, että tiedeyhteisö hyväksyy ja pitää perusteluna myös hyvin pienillä koehenkilömäärillä suoritettuja tutkimuksia.

Rahoituksen hakua ja visiitti Kiinaan

Syyskuu oli niin työntäyteinen etenkin tutkimusrahoitushakemusten kanssa ja lokakuu kongressi- ja yliopistovisiittien kanssa, että blogikirjoitukset ovat olleet jäissä jo kohta pari kolme kuukautta. Reissut ovat kuitenkin olleet mielenkiintoisia ja niistä ja muusta riittänee tarinaa jatkossa. Etenkin lokakuun lopun visiitti Kiinaan Pekingin urheiluyliopistoon oli hieno. Kiinalaisilla on täysi tohina päällä Pekingin olympialaisia ja kansainvälistä tutkimuksen tekemistä varten, joten voi olla, että Kiinan reissu ei jää viimeiseksi.

Suomalaiset ovat maailman liikkuvinta kansaa, mutta liikummeko mekään silti riittävästi?

Twiittasin aikaisemmin tänään Lancet -tiedelehdessä julkaistusta tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan vieläkin noin 1,4 miljardia ihmistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Se vastaa noin 25 prosenttia koko maailman väestöstä. Positiivisesti ajateltuna selvästi suurin osa siis kuitenkin liikkuu terveytensä kannalta sopivasti. Tutkimuksen mukaan etenkin suomalaiset liikkuvat hyvin, joskin se pistää kysymään, ovatko nykyiset kyselytutkimuksiin perustuvat määrät sittenkään tarpeeksi, kun silti sairaudenhoitokustannukset ovat sen noin 20 miljardia, eli leijonanosa valtion 55 miljardin budjetista. Kaikki sairaudet eivät toki johdu liikkumisen puutteesta, mutta suurimpaan osaan liikunnalla on vaikutusta.

Tutkimuksesta uutisoivat myös Yle ja HS, joiden uutisista voi lukea lisää tietoa tutkimuksesta. Hieman ihmetytti, että hesarissa uutinen kuului urheilun saralle, mutta eihän kaikkea pysty aina ymmärtämäänkään. Ylen uutinen oli sentään kategoriassa -hyvinvointi, johon se paremmin sopiikin.

Terveystietoisuus yleistyy, mikä näkyy alkoholinkulutuksessa

Tänään uutisointiin selvityksestä, jossa kerrottiin, että suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt vuoden 2007 jälkeen lähes viidenneksellä. Edelleen kuitenkin yli puoli miljoonaa suomalaista juo yli riskirajojen. Viimeaikainen tutkimus on myös vahvistanut sen, että mikään alkoholiannos ei ole terveellinen, toisin kuin joskus jopa jotkut lääkärit haluavat väittää. Ihmiset ovat siis nykyisin varsin terveystietoisia ja muuttavat elintapojaan terveysuutisoinnin pohjalta, tai ainakin näin voisi asiaa yrittää tulkita.

Lue lisää

Palaako KIHU kilpa- ja huippu-urheilun TUTKIMUSkeskukseksi?

Illansuussa tuli tieto, että Jyväskylässä sijaitsevan KIHU:n eli kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen uudeksi johtajaksi on valittu filosofian tohtori, biomekaniikan tutkija Aki Salo. Entinen johtaja Sami Kalaja taisi itsekin hoksata, että tutkimustoiminta ei oikein hänen johdollaan riitä kansainvälisissä mittelöissä, joissa meneillään ei ole kaiken aikaa vain SM-kisat, vaan myös maailman cup, MM-kisat ja olympialaiset. Kilpailu on siis vähintään yhtä kovaa kuin urheilussa, jossa on sentään omat kilpailukautensa useimmissa lajeissa, eikä tulosta tarvitse takoa taukoamatta. Kalaja vetäytyikin aikaistetulle eläkkeelle. Tutkimuksen tekemisessä kun ei ihan riitä se, että on ollut yläasteen rehtorina koulussa, jossa nykyinen kuuluisa koripalloilija kävi koulua. Toivo lepääkin uudessa johtajassa, joka voi tuoda toivottuja uusia tuulia jyväskyläläiseen sisäänpäin lämpiäväisyyteen.

Lue lisää

Yliopistosairaaloiden tutkimusjohtajat painottavat: ”terveydenhuoltoa kehitetään ainoastaan näyttöön perustuen eli tutkimuksen avulla, ei uskomuksin, ei toivein, ei kokeilemalla, ei arpomalla”.

Hallitus on taas taputellut seuraavan vuoden budjetin. Velkaa otetaan silti vielä noin 1,7 miljardia, vaikka talous on jo paremmassa kunnossa. Isoihin panostuksiin ei ollut siis vieläkään varaa, eikä esim. yliopistojen indeksijäädytystä ymmärrykseni mukaan vieläkään peruttu. Päättäjillä näyttää vieläkin puuttuvan ymmärrystä, että koulutukseen, tieteeseen, tutkimukseen ja niistä kumpuaviin innovaatioihin kannattaisi oikeasti panostaa.

Lue lisää

Kuntoon suunnistamalla!

Soutuharjoitusten hellittäessä olen taas päässyt takaisin suunnistuksen pariin, kun tapahtumat eivät enää osu samalle päivälle. Keski-Suomen maastot ovat vaihtuneet Varsinais-Suomen metsiin, kun olen samoillut etupäässä Satarasteilla Liedon seudulla. Turun seudulla viikkorasteja riittäisi lähes jokaiselle viikonpäivälle, mutta kerta viikossa on ollut itselleni hyvä tahti.

Suunnistus on mitä parhain kuntoilumuoto, sillä metsässä rastien etsiminen rasittaa sekä jalkoja että päätä. Keskittyminen ei saisi herpaantua, joten siinä ei kannata paljon muuta ajatella tai juosta liian kovaa omiin taitoihinsa nähden, tai muuten rastit eivät löydy. Kokemusta on 🙂

Suunnistusta ei kuitenkaan kannata vältellä, sillä etenkin viikkorastit, joita järjestetään käytännössä jokaisella paikkakunnalla Suomessa, ovat varsin matalankynnyksen kuntoilumahdollisuuksia. Reittejä löytyy joka lähtöön, mistä jokainen voi valita oman mielen mukaisensa.

Suunnistuksen parhaita puolia kuntoilumuotona on se, että sen kautta keho saa mukavaa luonnollista intervallia osakseen, mistä verisuonet ja aineenvaihdunta tykkäävät. Metsässä juostessa jokainen askel on lisäksi erilainen, joten se ei ole tylsää monotonista jumputtamista kuten kovalla ja tasaisella tiellä juokseminen saattaa olla. Hyvänä puolena on myös se, että metsässä liikkuminen on myös tutkitusti elimistölle hyväksi, eikä vain kuntoilun vuoksi. Mutta siitä lisää ehkä myöhemmin, tavataan rasteilla!

 

Sivu 1 / 6

Copyright © 2019 Ilkka Heinonen / ileximius. All rights reserved.

The views expressed on this website do not neccasarily reflect the views of University of Turku or other institutions or organisations Dr. Heinonen represents.