On harmi, että Suomessa monet johtajat eivät uskalla puhua suutaan puhtaaksi havaitsemistaan epäkohdista ja päättömyyksistä, kuin vasta eläkkeellä jäädessään. Näin näytti käyneen myös eläkkeelle kohta jäävälle Verohallinnon pääjohtajalle Pekka Ruohoselle, joka puhuu suoraa puhetta Helsingin sanomien haastattelussa. Hänen mukaansa pieni piiri pyörittää Suomen veropolitiikkaa omaa poliittista kannatustaan vahvistaakseen, eikä tämä piiri korjaa virheitään, vaikka tutkimustieto niin ”käskisi” tekemään. Erityisesti pääjohtaja haluaisi päästä eroon erilaisista verovähennyksistä – ja tuista, joiden yleisyyttä Suomessa olen itsekin jo pitkään ihmetellyt. En ole perillä mistä vimma näihin kaikkiin vähennyksiin tulee, mutta etenkin autoilua ja muuta moottoriajoneuvojen käyttöä tukevista verovähennyksistä olisi syytä päästä nopeasti eroon, sillä ne eivät edistä terveyttä edistävää käyttäytymistä.

Verojen merkitys on Suomessa tärkeä sen vuoksi, että ne ovat valtion tuloa, jonka avulla hyvinvointi- ja sivistysyhteiskuntaa on rahoitettu. Valtion talous on jo pitkään ollut epätasapainossa, eli menot ovat olleet paljon suurempia kuin tulot, minkä vuoksi valtio on ottanut velkaa velan päälle. Velka onkin nyt ennätyssuuri, eli noin 111 miljardia. Velkaantumisessa ei varmasti muuten olisikaan mitään haittaa, jos sitä pystyttäisiin maksamaan takaisinkin, kuten esimerkiksi kotitalouksilta edellytetään. Suurin huolenaihe valtion velkaantumisessa on kuitenkin se, että se koituu nykyisen nuoremman polven maksettavaksi ja tekee tilanteet entistä tukalammaksi tulevaisuudessa, kun esimerkiksi huoltosuhteen, eli työstä ulkopuolella olevien määrä suhteessa työllisten määrään, on laskettu heikkenevän lähivuosina suurien ikäluokkien eläköitymisestä johtuen.

Hyvin harvat näyttävät ajattelevan asiaa nimenomaan tulevien sukupolvien kannalta, mutta onneksi edes OP:n väistyvä johtaja Reijo Karhinen ja talouden Nobelisti Bengt Holmström ovat puhuneet juuri tästä asiasta johdonmukaisesti jo pitkään. Talouden tasapainottamisen kannalta järkevää olisi varmasti yrittää lisätä verokertymää edes jossakin määrin etenkin näitä kummallisia ja terveydelle haitallisia verotukia karsimalla, kuten juuri työmatka-autoilua ja sen tukemista. Autossa istuminen on erittäin epäterveellistä ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, kun taas työmatkojen taittaminen jalan tai pyörällä edistää tutkitusti terveyttä.

Verokertymän kartuttamista tärkeämpää olisi kuitenkin menopuolen minimoiminen etenkin sairaudenhoitokustannusten osalta ennaltaehkäisyyn paljon nykyistä voimakkaammin panostaen. Liikunnalla ja muulla fyysisellä aktiivisuudella on tässä yhtälössä erittäin suuri rooli, mikä tulisi huomioida kaikessa päätöksenteossa. Toivoa sopii, että päättäjien oma laiskuus ja asenteet eivät ole esteenä liikunnallisuuden edistämisessä kansalaisten terveyden vaalimisessa.

Työmatkapyöräilijät eivät tarvitse verotukia, koska heille oman kunnon ja terveyden vaaliminen on tärkeämpää kuin oman talouden maksimointi.